Uneton

Kuvina kuljen läpi muistoja

Vohvelirauta oli pakko ottaa käyttöön kun kämppis semmoisen jouluksi sai.

Herkullista!

Lahjontaa, tämä oli eleenä mahtava.












Löysin sen kahvikupistani.

Kun koirat päättävät pureskella uusia asioita..

Ainoa kasvini joka on selvinnyt hengissä.

Asioita joihin olen ujuttanut itseni mukaan

Itsepäinen rakkaus

Nuotioreissun jäljet

Kerran päivässä käämien palamiseen












Soittoergonomian optimointi voi olla
vakava asia.

Askartelin ruuvin!

Valoja tauluun

"Saisiko sitä vielä pienempään tilaan?"

Vähemmän valoja taulussa...

Oikeaoppinen matka kohti Kuopiota alkaa tottakai Tampereelta

Pätkis on hyvää.
Isompi on aina parempi?

Olihan?

Joka tapauksessa, keikat ovat vain mahtavuutta ystävän seurassa.

 

                  Kiitos.

...

Olen myös leikkinyt perjantaisin amista, se vaihe kun jäi elämästä vähän käymättä.
Koitin eläytyäkin jollain tapaa tuohon mielentilaan!

Hän, runonkaltainen

Sinun kanssasi minulla ei ole syytä kirota. Olisin saavuttanut sen kauneimman.
En heräisi päivään tyhjänä. Nauttivatko taulut olemassaolostaan ennen maalausta?
Minun ei tarvitsisi ajatella mitä ajattelisin. Voisin aina upota siihen rakkauteen jota koen.

Mutta missä olet nyt kun todella kaipaan sinua?

Olen hukassa(ko?)

Haluaisin kirjoittaa. Meinasinkin, minulla oli aihe. Mutta hävisin vain johonkin muualle. Väsyttää, turhauttaa ja olen vain niin kyllästynyt.

Parin viikon päästä tähän samaan aikaa olen saapunut takaisin kotiin Kuopiosta, nähnyt vanhaa ystävää toivottavasti hyvä keikan merkeissä. Jos se olisi jotain  mitä tarvitsen, tai vähintäänkin saisi edes hetkeksi laimentamaan alati kasvavan hiljaisuuden.

Olen hukassa(ko?)

Kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
Minä olen matkalla takaisin pimeään
Kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
Ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää

Maaliskuun aurinko, älä meitä hylkää
kun päivä pitenee niin vähäksi aikaa
Tuulessa pakkaslumi leikkii, vaikka pian sulaa
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää

Ja ennen kuin aurinko jäätyy
se palaa hetken kuumemmin
Ja ennekuin silmämme sulkeutuu
mitä kaikkea ne vielä näkevät

Kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
minä olen matkalla takaisin valoon
Kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää

Joskus
yltää tuo valo tännekin
ja minä muistan paikkoja
joissa en ole käynyt

Olenko minä hukannut elämisen taidon?

Olenko minä hukannut elämisen taidon?

Olo on niin tyhjä. Välinpitämätön. Silti jotain. Sisälläni on jotain erilaista, jotain mitä en ole aiemmin tunnistanut omakseni. Se on kevyttä mutta se ei ole iloa.

Olenko minä hukannut elämisen taidon?



Olen luovuttanut elämässäni. En tavoittele enää mitään. Elän päivä kerrallaan. Elämä tuo mitä tuo, jatkan polkua jonka jo valitsin enkä etsi suurempia sivupolkuja. Olen eksynyt ja käynyt liian monta umpikujaa. Seuraan vain mielitekoja, en minä kaipaa enempää. En kestä enempää. Haluaisin käydä Turussa, mutta pelkään vähän.

Rikon kappaleiden alkuja ja unelmoin siitä olotilasta viime kesän alussa että olin valmis tekemään mitä vain. Nyt en edes ajattele.

Olenko minä tosiaan hukannut elämisen taidon?