maanantai 24. helmikuuta 2014

Nokkostähti

"Pieni poika laulaa nokkosille, nokkosmerelle. Ei muuta tahdo kuin toteuttaa unelmansa."

Hengitin pitkästä aikaa. Seisoin jaloillani ja katsoin ylös:
Vielä näin tähdet, ennenkuin ne kesäksi katoavat.
Vain palatakseen uudelleen.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Elämäni tarina










 









Se on hienoa. Kaunista. Ei musiikki, vaan se mistä musiikki meille usein kertoo.
Kauniista ajatuksista.
Kauniista harkituista ajatuksista.
Kauniita maisemakuvia.
Aitoa tunteita ja tekoja.



Minä antaisin kaikkeni täydellisestä rakkaudesta. Miksi en ole vielä käynyt katsomassa kuutamoa? Miksi en nauti elämästäni kuin pystyisin ja toivon pystyväni nauttimaan?

Konkreettisesti. Tässä hetkessä.

Haluaisin mennä ulos. Mutta ulkona ei ole tähtiä minulle. Ei tänään.
Minua odottaa märkä loska ja tyhjä taivas.
Kosteat hiutaleet verhoaisivat minut jos sinne jäisin ja yrittäisin ystävystyä kanssaan.
Jäänteet hiutaleista veisivät lämmön. Joutuisin palaamaan sisälle.





Minä haluan ajaa kesäyössä. Tuntea kuinka yhdeltä yöllä kylmä viima kulkee paitani läpi. Minulla ei ole kylmä. Olisin lämpöä täynnä. Muistaa tunteet jotka tunsin, tuntea olevani jälleen kokonainen. Haluan löytää omani. Minä tiedän sen olevan jossain.

Minä haluan etsiä hänet.

Ajan tunteja.

"Kuppi kahvia, kiitos."
Haluan palata kotiin ennen aamunkoittoa. Ajan kotiovelle. Lämmin moottori hohkaa vielä jalkojani vasten kun sammutan sen. Hiljaisuus valtaa alaa. Haistan tuulen ja kuulen kasteen. Olen hereillä, ja niin on kaukainen hahmo joka seisoo odottaen. Hiljaa, ikään kuin liian nopea kävely veisi kaiken, askeleeni kulkevat pihan läpi oven eteen jossa hän katsoo minua mustin silmin. Mustat silmät ovat kuitenkin täynnä lämpöä, paloa. Ne hehkuvat omaa voimaansa. Ne ovat itkeneet, mutta eivät tänään. Ne ovat minun turmioni, paikka jota en halua jättää. Viimeinen majapaikkani.
Ja minä niitä etsin.
Lähempää, ne kertovat ajatuksia. Kauniita, viattomia ja täynnä lupauksia sekä toiveita. Haluan ottaa kädestä, ei, halaan häntä. Minä rakastan häntä. Tunnen hänen hengityksensä, sydämensä rytmin. Henkeni on kuolematon kun tunnen kädet ympärilläni. Ikuisuuden hän on olemassa kun tuntee kädet ympärillään. Yhdessä olemme kuolemattomat. Olemme ikuiset.
"Ei sanoja. Ei niitä tarvita. Ei nyt. Ei enää."

Ajan viileässä kesäyössä. Mutta minulla ei ole kylmä.












"I spin around 'n' find myself again with a thought:
I'm just a man on the street.
You check it out, another lookalike
but he's not me.
I know the places, I know the faces
'n' I know that fact that the action is to go.
I'm satisfied with the tempo of the night, oh can't you see?
Lights are blinking 'n' I'm left thinking that I'm sinking into the groove of the night.
You hang around with me, and I'll let you know,
The things that we can do, places we can go.

When the world is in her hands
Everything's complete.
When the world is in her hands
It's everything I need.
She loves you all the same
Though black turns to white.
Oh yeah she's generating love.

Do I have to answer? I'll find another dancer,
I'm a man in the street.
To get your daily satisfaction
You got to be greedy.
No time to settle down, no time to
push myself around.
I'm satisfied with the tempo of the night, oh can't you see?
(Let me say)
Once again, I've got a feeling that
I'm dealing with the groove of the night.
Every move she does is generating love,
It's in her veins, it's in her blood.
(She's generating love)

When the world is in her hands
Everything's complete.
When the world is in her hands
It's everything I need.
She loves you all the same
Though black turns to white.
Oh yeah she's generating love."

// The Rasmus - Man In The Street //

maanantai 17. helmikuuta 2014

Solmussa pää ja kierossa ajatukset, on kiero koko mies!





















*tap* *tap*

*squeal*

*hrmph*

"Is this on?"

"..."





       "Yeah, I just realised what I was doing, and it sounded quite nasty."

             "Thank you."




                                                                                              *furious applause*





Onneksi on kahvia. Ja järkevät harrastukset. Ja oikeastaan kaikki hyvin, mitä nyt asiat mietityttää enemmän kuin koskaan.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

lauantai 15. helmikuuta 2014

Kuinka solmuun voi ihminen päänsä kääntää.

Niskaa särkee,
korvissa soi,
päässä soi,
päässä pyörii,
mielikuvat pyörii,
mielikuvat eivät jätä rauhaan.

Olenko sittenkin, vai enkö vain tiedosta elämää?
Teenkö väärin?
Olenko?

Elämä hyppii ryöppyinä eteen ja en tiedä haluanko hukkua vai väistää sitä.
Vai jopa napata siitä kiinni?
Tehdä hirmuselätyksen!

Minä haluan vain olla paikoillani, mutta pääni huutaa: "Lisää tuokaa!"



Kosketus,
pinta-ala,
invi(dualismi),
päätään aukova olento,
kaiken pahan ja mielipahan juuri.
Kosketus pintaan.

maanantai 10. helmikuuta 2014

maanantai 3. helmikuuta 2014

Öheeiiiissssss!

Mut yllytettiin katsomaan yksi jakso Salkkareita.
Jos olet kova fani ja et kestä että ohjelmaa haukutaan, kehoitan ottamaan seuraavan tekstin huumorilla ja ymmärtämään ettei kaikki vaan sovi kaikille. :D


//Start of an act called: "Vahvat mielipiteet"

Mutta siis ei.
Ensimmäinen minuutti: vittuilua, turhanpäivästä ulkonäköpaineilua, jotain parisuhdedraamaa sekä huonoa vanhemmuutta.
Selän takana puhuminen sekä parisuhdeongelmilla brassailu on se ikuinen kaivo josta viihdettä revitään koko jakson ajan. Taaperotkin on kirjoitettu syyttämään ja syyllistämään vanhempiaan ja kaikki on niiiin...

Niin. Ei ainakaan siitä elämästä minkä minä tunnen. Järkyttävää. Koko jakson ilmapiiri kumpusi kaikkea sitä paskaa mitä vihaan mediassa ja nykykäyttäytymisessä. Ei rehellisyyttä, ei ystävällisiä sanoja, elämälle haetaan merkitys negatiivisen kautta. Hyi.
IMHO (In My Honest Opinion) vielä nyt loppuun jottei kukaan vedä palkokasveja nenään.

//End of the rage


 




Olen tyytyväinen etten ole jäänyt tuota sarjaa seuraamaan enkä ole koskaan sitä edes muutamaa perättäistä jaksoa katsonut.
Oon tyytyväinen että mun käsitys ihmisten välisistä suhteista on kaikkea muuta kuin tuota.