Ja vain yksi

Vain yksi hetki riittää muuttamaan hyvän päivän uudeksi pohjaksi.

Kun vain osaisinkin olla. Tai olisin joku muu, kun vain olisin syntynyt joskus toiseen aikaan. Minä vain vihaan olla yksin. Jos minulla olisi yhtään vähemmän järkeä, joisin itseäni hengiltä.

Ja jälleen, vain ilta ja väsymys vievät minut uuteen päivään.

Minä vihaan itseäni mutta rakastan itseäni liikaa muuttaakseni kaiken.

Koko elämä aikaa, kyllä minä tiedän.

Se ei auta minua hajoamasta kun unohdan unohtaa.

Tämä kohta

Näin ihmisjoukonkin läpi tummat, pitkät hiukset. En minä tunne tätä tyttöä, mutta minä näin hänet silti toista kertaa. Yhtäkkiä taustalla ei soinutkaan enää vain Pelle Miljoona, tai valoissa seisonut vain jälleen yksi kadunmies. Musta siluetti vasten muuta katumaisemaa. Kävellessämme ohitse en voinut kuin katsoa tuon silmiin. Syviin ja myrkyllisen upottaviin, kylmän harmaisiin silmiin. Hetken katsoimme toisiamme. 

.


Tiedät sen tunteen kun sekunti pysähtyy?

.


Minä en kääntynyt perään taaskaan. Katselin vain paikoillani kuinka tuo epätäydellisen kaunis siluetti loittoni yhä kauemmas luotani. 

Kaupunki heräsi jälleen ja jatkoi normaalia eloaan.

Milloin viimeksi olet piirtänyt maahan?

Hetket jotka on vain pakko ikuistaa, syystä tai toisesta.

Kotikaupungin kauneus löytyy kesäisin 

...ja joskus sitä vain päätyy shoppailemaan tavaraa.
Minun tapauksessa 1000€ kitaran joka vain käteen sattuessaan ei enää päästänyt irti.

Se on aivan hiton mahtava kitara.

 Ja loma ei ole hyväksi minulle. Ainakaan juomatavoilleni, häpeällisen paljon olen ollut humalassa ja nauttinut siitä.



Odotin kesältä enemmän.
Onneksi se ei ole vielä ohi.
Vielä.

(´´/}