Meltdown

Still alive!

What a trip.

En löydä sanoja, paljon tapahtuu, paljon on tehty jo ja vielä enemmän on tekemättä. Peräkyläläiselle, tässä on ihan sikana kaikenlaista sulateltavaa.
Pitäisi pyöräkin hankkia kun keskustaan ei oo niin mukavaa talsia joka kerta...



Eikä minun pois muuttoni ole ollut kaikille edes helppo asia, vanhemmilla on paljon sulateltavaa. Kissa kuuleman mukaan pyörii ja nukkuu mun tuolia vailla tyhjässä huoneessa hämmentyneenä.





Asun niin pienessä soluyksiössä että en saa siitä edes kuvaa. Kerrossänky ja pöytä päällekkäin, jääkaappi ja lipasto. Siihen kaikki lattiatila menikin jo!

Haluan kittää ystävääni selviytymispakkauksesta, makaroni ja tonnikala tulivat hyvin nopeasti tarpeen, kera tomaattimurskan sain ruuat siitä tähän aamuun asti! Tiskiharja sekä astianpesuaine ovat läpäisseet käyttötestit sekä hammastahnakin on päätynyt käyttöön. Täydellinen! Kiitos!

Hain eilen myös kesätyöpaikkoja lisää, muutaman tunnin sisään erään hakemuksen lähettämisestä minut oli jo varattu työhaastatteluun 1.4.

Asiat rullaa ihan sikanopeaa.

Mitä helvettiä just tapahtuu

Olen sekaisin ja niin on kyllä maailmakin.

Soundtrack To Your Escape, In Flames

"Should I think, the most touching question is, why did the world stop?"

Silmät sulkiessa voi uppoutua musiikkiin ja kuvitella itsensä kävelemään kaupunkiin jossa kadut ovat terästä ja kymmeniä, peräti satoja metrejä maan yllä. Joinain harvoina päivinä saatat kävellä pilven läpi. Jos et ole ulkona silloin, voit kyllä lukea lehdistä kuinka pilvi sekoitti jälleen automaattisten ajoneuvojen visuaaliseen tunnistukseen perustuvia järjestelmiä ja pääkaupunkiseutu oli jälleen kerran täynnä hylättyä automaatiota. Ihmisten välinpitämättömyys on kasvanut sitten 20-luvun kun muutin ensimmäistä kertaa Isoon Maailmaan.


    Tehdashallissa on vain vähän työntekijöitä. Vaikka energiatehokkuus on kasvanut, isot asiat muodostavat edelleen ääntä. Ja kovaa. Sähkön tuntee metallisen kylmänä puristuksena rinnassa ja katonrajaan on kymmeniä metrejä. Teräksisessä siilossa kaikuvat voimakkaat räsähdykset ja paukahdukset voimakkaiden voimien yrittäessä vääntää maailman kovimpia metalliseoksia sijoiltaan. Ihmisen suurin tuntema voima on satojen vuosien kehityksen avulla viimein saatu rattaaksi koneeseemme. Teljetty ikiaikaisen taiteenlajin, tieteen taakse meitä palvelemaan. Tuhannet ja tuhannet ledivalot ympäri huonetta kertovat prosessin toimivan kuten pitääkin. Jostain kuuluu etäistä sirinää. Heinäsirkka? Oli elävää tai ei, täällä se ei häiritse eikä tapaa ketään.


    Voi astua sisään suuren rakennuksen puhtaan valkoiseen valoon, ei kylmään, ei lämpimään, vaan täydellisen valkoiseen valoon, joka neutraaliudessaan on kaikkea muuta kuin neutraali.
Se toivottaa tervetulleeksi.
Luo olotilan onnellisuudesta. Olenko... Tottakai olen! Ympärillä ihmiset virtaavat ohi harmaana joukkona.
Kohta on taas perjantai ja ihminen on irti. Rumaa, likaa, eritteitä kuuluu Ihmisen ainoaan hetkeen jonka vapauden puolesta se koskaan taisteli.


    Voi astua auton kyytiin ja katsoa ikkunasta ohitse kulkeviä korkeita pilvenpiirtäjiä, muita ohi kulkevia automatisoituja ilmassa vailla kitkaa liukuvia kulkupelejä. Siinä hetkessä kun katson ulos lasin taakse, päädyn pohtimaan myös omaa ihmisyyttäni.


     Anarkiaa absurdin kiiltokuvamaiseen, modernisoituun ja automatisoituun yhteiskuntaan. Askel ulos systeemistä ja katselmus koko teräsmassaan ulkopuolisen silmin. Katson kuinka elektronien liike ja ihmiskunnan suurimmat saavutukset ovat ottaneet haltuunsa isäntänsä. Mutta kuka sanoo että niin ei saisi olla? Kaiken pinnan allahan kuitenkin kytevät ihmisen ja ihmisyyden perusarvot, rakkaus, nautinto, eloonjäämisvietti. Ne ovat vain muuttaneet muotoaan yhteiskunnan mukana, kaikki ovat tyytyväisiä!


    Mutta syöksymällä katujen välistä vapaapudotukseen, voi hetken tuntea itsensä vapaammaksi kuin koskaan elämässään. Fysiikan ikuiset lainalaisuudet tarttuvat ruumiiseen, ja vailla tukea, saa Vapaa Kappale jo leiman kirjeeseensä. (kts. Joka omaisille lähetetään Yhden tiputtua.)
Katsomalla nopeasti lähestyvää, sähkön valtaamaa infrastruktuuria jota joskus kutsuttiin nimellä Maa, voin hetken tuntea neurologisten muutosten herättävän minut siitä puuduttavasta tunteesta jossa elän. Hetken ajan kaikki on selvää, kevyttä. Elämä kulkee läpi tajunnan, vaivalloisesti ja hiljaa se syrjäyttää harmaan ja täyttää sen jollain uudella. Hetken ajan (ehkä?) tunnistan itseni ja tiedän kuka olen. Mitä se on? En osaa sanoa. Maa on jo uhkaavan lähellä.

    Nautin vielä hetken hetkestäni vapaana ja yritän ymmärtää kaipuutani siihen. Sitä kuitenkaan ymmärtämättä.


    Käännän siis suuntani takaisin ylös käyttäen lähes kaiken fuusioenergian tarjoaman tehon estääkseni itseäni hajoamasta kappaleiksi. Kuinka luovia ihmiset ovatkaan, ovat keksineet lentävän harrasteajoneuvon, jota emme saisi käyttää oman turvallisuutemme vuoksi!

It hurts to think
Can't get the sums together
Would you draw my bitterness
Make the pictures fade

Could it be that I see
What's beneath when we fall
The truth in ever
I'm scared that I will be

The sentence is light
But my eyes see a different world
And all I do is turn into flames

Will time open my vault
New solution, I'm begging
Break the fuse that holds me back

The I is lost in me
But I am ready to give you The M,
It might even be the E
As I begin to search for I
The I is lost in me

Distract, push me in another direction
This wall that I stare into
It's getting old
Give me faith to reach for the new
Pull me apart and do me all over
I'll need a re-make
To make up for my mistakes

The I is lost in me
But I am ready to give you The M,
It might even be the E
As I begin to search for I
The I is lost in me

What if I stop to care?
What if I let you fall?

What if I stop to care?
What if I let you fall?

The I is lost in me
But I am ready to give you The M,
It might even be the E
As I begin to search for I
The I is lost in me

(In Flames - In Search for I)

HP, you're such a faggot!

95 / 99 p.

Englannin kirjoitelma lähtee Yo-lautakunnalle suht hyvin pistein.
Sen kunniaksi myös Täydellinen albumi: Addicted! (Click it! Spotify-linkki)

Olen nirvanassa tuota kuunnellessa <3

Tulitikun sytytän, petrooli palamaan

Pää räjähtää.

Aikaa ei ole ja kaikki on vain tulevan odotusta.

Enkun, fysiikan ja matikan kirjoitukset.

Tampere

On se saatana, kerrankin lähden omilleni, omaan kämppään, omilla rahoilla, omalla autolla, omaan aivan 100% itse omilla puheenlahjoillani hommaamaani työpaikkaan.

Ja jännittää selviänkö: onko minulle töitä niin että selviän koulujen alkuun? Ei pidä ajatella. Kyllä minä aina pärjään!

En kerkeä tai jaksa tässä kirjoitella saati syventyä hirveästi. Tampereella olkoon varmaan sitten seuraavia postauksia. Minulla on mahtavia ihmisiä ympärilläni.

Taiteellinen kädenjälkeni sekä liuta innostuneita huutomerkkejä kuvapostauksessa!!!

Innostuin vaihteeksi!
Siinä missä perjantai-iltana muut ammentavat oloaan päihdyttävien substanssien kautta,
aina toisinaan yllätän itseni ilman niitäkin.

Olin jo suhteellisen pitkään hautonut päässäni ajatusta juurikin käsin sotketusta taustasta jonka päällä jostain kumman artistin mielenhäiriöllisestä syystä nyt olisi käsi! Käsi kädenjälkineen käden jäljen päällä.

Mistä kaikki sai alkunsa

Muutaman lyijytäytekynän lyijyn, piirustushiilen pätkän ja epämääräisen moottorinaluspaskan jälkeen.
(Pikkuveljen pikkumönkijä hyötykäytössä!)
Se näyttää käsin sotketulta. Just like I wanted it to be!

Verot sille voi jokainen todeta hyvin havainnollisesta kuvasta!





Seuraavaksi käsien huolellisen pesun jälkeen oikea käteni pääsikin mannekiiniksi
Canonin lasisen silmän alle.

Kuvausten jälkeen palasin autotalliin koneen kanssa.
Gimp ja printteri tulisivat olemaan tulevat välineeni.

Tässä vaiheessa käänsin taustan kiinni ettei autotalliin samalla ovenavauksella tullut kissa sotkisi itseään.
Noh, teos on selvästi omalla tavallaan rakastettava.

Kissa ihastui ja tarpoi ilmaa teoksen päällä vaikka kuinka kauan...

...kunnes tajusi etten huomioi sen tarpomista niin se tuli tarpomaan ilmaa läppärin päälle.
(Mikä läppäreissä on niin ihanaa?)

Huomatkaa myös kuvassa farkkujen läpi lihaan ihanasti penetroituvat kynnet!

Creepy käteni sai kohtelua digitaalisin siveltimin.
Yritin kyllä polkutyökalulla napata tämän irti muusta kuvasta,
Mutta mittakaavassa tyydyin oman käden tarkkuuteen taitojen loppuessa kesken.

Tältä se näyttää suurennettuna!
Rajoja ei pitänyt tulla, mutta tarkemman tarkastelun myötä, en nähnyt enää ylimääräisen paperin (ja musteen...) tuhlauksen tuovan lisäarvoa teokselle.

Näillä mentiin!

Tämä kappale "mosaiikista" toimi huvittavasti myös omana tekeleenään.
Se saikin mieleeni sanan:
Maihinnousu!

Kolossaalinen pala lihas-, rasva- sekä sidekudosta, viimeisteltuna kappaleella keratiinia rantautuu hiekkatörmälle!
Taustalla soi yllättäen Uudet Kymmenen Käskyä.

Leikkaa liimaa!
Kotona ei ollut liimaa niin kävin ässässä.
UHU
Ei ikinä, ei tuota, koulujen painajainen!
Ässästä tarttuikin vain herkkuja ärsytykseen (75snt Rainbow Sitrus ünd 52snt Twix)
ja K:sta löytyi ässä Pirkka-liimapuikko!
Made in Korea ja ihan hyvin täytti tehtävänsä!


Seuraavaksi pikkuveljen mönkijän öljypinta laski himppusen verran ja taulu kohtasi lisää kontrastia:

Rajaussommitelma
Canvas-taulun tyyppiseksi meinasin tämän värkätä, kehikon teen vielä tälle.

Kuvassa autotallin ikkuna luo harvinaisia valonsäteitään kuvan yli.

Bittiavaruuden oma taideversio
a.k.a. kuvakäsitelty ja viimeisyys