Nokkostähti

"Pieni poika laulaa nokkosille, nokkosmerelle. Ei muuta tahdo kuin toteuttaa unelmansa."

Hengitin pitkästä aikaa. Seisoin jaloillani ja katsoin ylös:
Vielä näin tähdet, ennenkuin ne kesäksi katoavat.
Vain palatakseen uudelleen.

Elämäni tarina

↓



 

Se on hienoa. Kaunista. Ei musiikki, vaan se mistä musiikki meille usein kertoo.
Kauniista ajatuksista.
Kauniista harkituista ajatuksista.
Kauniita maisemakuvia.
Aitoa tunteita ja tekoja.



Minä antaisin kaikkeni täydellisestä rakkaudesta. Miksi en ole vielä käynyt katsomassa kuutamoa? Miksi en nauti elämästäni kuin pystyisin ja toivon pystyväni nauttimaan?

Konkreettisesti. Tässä hetkessä.

Haluaisin mennä ulos. Mutta ulkona ei ole tähtiä minulle. Ei tänään.
Minua odottaa märkä loska ja tyhjä taivas.
Kosteat hiutaleet verhoaisivat minut jos sinne jäisin ja yrittäisin ystävystyä kanssaan.
Jäänteet hiutaleista veisivät lämmön. Joutuisin palaamaan sisälle.

Minä haluan ajaa kesäyössä. Tuntea kuinka yhdeltä yöllä kylmä viima kulkee paitani läpi. Minulla ei ole kylmä. Olisin lämpöä täynnä. Muistaa tunteet jotka tunsin, tuntea olevani jälleen kokonainen. Haluan löytää omani. Minä tiedän sen olevan jossain.

Minä haluan etsiä hänet.

Ajan tunteja.

"Kuppi kahvia, kiitos."

Haluan palata kotiin ennen aamunkoittoa. Ajan kotiovelle. Lämmin moottori hohkaa vielä jalkojani vasten kun sammutan sen. Hiljaisuus valtaa alaa. Haistan tuulen ja kuulen kasteen. Olen hereillä, ja niin on kaukainen hahmo joka seisoo odottaen. Hiljaa, ikään kuin liian nopea kävely veisi kaiken, askeleeni kulkevat pihan läpi oven eteen jossa hän katsoo minua mustin silmin. Mustat silmät ovat kuitenkin täynnä lämpöä, paloa. Ne hehkuvat omaa voimaansa. Ne ovat itkeneet, mutta eivät tänään. Ne ovat minun turmioni, paikka jota en halua jättää. Viimeinen majapaikkani.

Ja minä niitä etsin.

Lähempää, ne kertovat ajatuksia. Kauniita, viattomia ja täynnä lupauksia sekä toiveita. Haluan ottaa kädestä, ei, halaan häntä. Minä rakastan häntä. Tunnen hänen hengityksensä, sydämensä rytmin. Henkeni on kuolematon kun tunnen kädet ympärilläni. Ikuisuuden hän on olemassa kun tuntee kädet ympärillään. Yhdessä olemme kuolemattomat. Olemme ikuiset.

"Ei sanoja. Ei niitä tarvita. Ei nyt. Ei enää."

Ajan viileässä kesäyössä. Mutta minulla ei ole kylmä.

"I spin around 'n' find myself again with a thought:
I'm just a man on the street.
You check it out, another lookalike
but he's not me.
I know the places, I know the faces
'n' I know that fact that the action is to go.
I'm satisfied with the tempo of the night, oh can't you see?
Lights are blinking 'n' I'm left thinking that I'm sinking into the groove of the night.
You hang around with me, and I'll let you know,
The things that we can do, places we can go.

When the world is in her hands
Everything's complete.
When the world is in her hands
It's everything I need.
She loves you all the same
Though black turns to white.
Oh yeah she's generating love.

Do I have to answer? I'll find another dancer,
I'm a man in the street.
To get your daily satisfaction
You got to be greedy.
No time to settle down, no time to
push myself around.
I'm satisfied with the tempo of the night, oh can't you see?
(Let me say)
Once again, I've got a feeling that
I'm dealing with the groove of the night.
Every move she does is generating love,
It's in her veins, it's in her blood.
(She's generating love)

When the world is in her hands
Everything's complete.
When the world is in her hands
It's everything I need.
She loves you all the same
Though black turns to white.
Oh yeah she's generating love."

// The Rasmus - Man In The Street //

Solmussa pää ja kierossa ajatukset, on kiero koko mies!

*tap* *tap*

*squeal*

*hrmph*

"Is this on?"

"..."

       "Yeah, I just realised what I was doing, and it sounded quite nasty."

             "Thank you."




                                                                                              *furious applause*





Onneksi on kahvia. Ja järkevät harrastukset. Ja oikeastaan kaikki hyvin, mitä nyt asiat mietityttää enemmän kuin koskaan.

Nousuhumala

Tuo ah, niin häpeällinen ja mahtava olotila.

Kuinka solmuun voi ihminen päänsä kääntää.

Niskaa särkee,
korvissa soi,
päässä soi,
päässä pyörii,
mielikuvat pyörii,
mielikuvat eivät jätä rauhaan.

Olenko sittenkin, vai enkö vain tiedosta elämää?
Teenkö väärin?
Olenko?

Elämä hyppii ryöppyinä eteen ja en tiedä haluanko hukkua vai väistää sitä.
Vai jopa napata siitä kiinni?
Tehdä hirmuselätyksen!

Minä haluan vain olla paikoillani, mutta pääni huutaa: "Lisää tuokaa!"



Kosketus,
pinta-ala,
invi(dualismi),
päätään aukova olento,
kaiken pahan ja mielipahan juuri.
Kosketus pintaan.

Väärä kuvapeukalo postaus

Kun tunnin aihe ei kiinnosta ja mielikuvitus laukkaa jossain muualla...

Öheeiiiissssss!

Mut yllytettiin katsomaan yksi jakso Salkkareita.
Jos olet kova fani ja et kestä että ohjelmaa haukutaan, kehoitan ottamaan seuraavan tekstin huumorilla ja ymmärtämään ettei kaikki vaan sovi kaikille. :D


//Start of an act called: "Vahvat mielipiteet"

Mutta siis ei.
Ensimmäinen minuutti: vittuilua, turhanpäivästä ulkonäköpaineilua, jotain parisuhdedraamaa sekä huonoa vanhemmuutta.
Selän takana puhuminen sekä parisuhdeongelmilla brassailu on se ikuinen kaivo josta viihdettä revitään koko jakson ajan. Taaperotkin on kirjoitettu syyttämään ja syyllistämään vanhempiaan ja kaikki on niiiin...

Niin. Ei ainakaan siitä elämästä minkä minä tunnen. Järkyttävää. Koko jakson ilmapiiri kumpusi kaikkea sitä paskaa mitä vihaan mediassa ja nykykäyttäytymisessä. Ei rehellisyyttä, ei ystävällisiä sanoja, elämälle haetaan merkitys negatiivisen kautta. Hyi.
IMHO (In My Honest Opinion) vielä nyt loppuun jottei kukaan vedä palkokasveja nenään.

//End of the rage

 




Olen tyytyväinen etten ole jäänyt tuota sarjaa seuraamaan enkä ole koskaan sitä edes muutamaa perättäistä jaksoa katsonut.
Oon tyytyväinen että mun käsitys ihmisten välisistä suhteista on kaikkea muuta kuin tuota.

In search for I

Kosketus?
Tiedän kyllä miltä se tuntuu. Ajatuksen tasolla ainakin.
En ole kokenut sitä vain pitkään aikaan.
Ehkä unohtanutkin sen jo.
Jos vielä eilen kysyisit, miltä se tuntui?
En osaisi vastata.
Ehkä sanoisin jotain kaunista.
Mutta se on vain osa sitä kaikkea miten ajattelen.

Mutta miltä se tuntui?

Haluanko sanoa sitä kenellekkään?

Saanko minä puhua semmoisesta?

Olin unessa.

Huulet.
Hampaat. Viaton. Kokematon.
Tunteen paloa, puhdasta irrationaalista halua.
Ympärillä vain mustaa.
Kaikki tuntuu todelliselta.
Voin tuntea lämmön.
Tuntea kun ihmismielen keinotekoiset lukot ylittävä rakastava intohimo (tuntematontako kohtaan?) nousee korkeuksiin jossa maailmamme lakkaa olemasta ja jälleen kerran elämä kääntyy paikoillaan ja etsii uuden suunnan.
Olenko enää edes unessa?

Mutta kun herään, ei ole enää ketään. Ei mitään muuta kuin tunne siitä miltä se tuntui.
Jos minun olisi pitänyt sillä hetkellä vastata, ette olisi saaneet mitään vastausta.
En nimittäin ymmärrä vieläkään.

Butter flies across the ocean

          Kirjoitukset.

Tentit.                                                

                                                                                Näytelmät.

        Koulutehtävät.                                                          

       Kesätyöt.
                                       Tulevat opinnot.

Omilleen muutto.               

           Kaverit.
                                         Harrastukset.

 

 

Mihin se oma aika jäikään? Perhana, aivot on ihan tukossa taas vaihteeksi.

Aurinko saisi olla useammin auttamassa eteenpäin.

No hö

Pankissa kaikki sujui liian helposti. Kunnon virkamiesmäisen kylmään ja steriiliin tyyliin. Kirurginveitsellä tarkka viilto, toimenpide tehdään suoraan oppikirjan sääntöjen mukaisesti ja viilto tikataan umpeen mitä tarkimmin. Kaiken tämän aikana näytetään tekohymyä jonka takaa näkyy selvä katkeruus. Vienosti kuoppaisista ja vähän kollageeniä uupuvista kasvoista suoraan voi lukea kuinka henkilö ei tekisi asiakaspalvelua ellei se nyt kuuluisi pankin toimintaan. Hymy ei nouse kertaakaan opeteltua tasoa ylemmäs. Kun hän kuvittelee etten huomaa häntä pankkitiliäni etsiessäni, hän katsoo minua nyreissään ja halveksivasti.

Ilmiselvää asiakaspalveluainesta siis! Onneksi asiakaspalvelutiskillä sentään oli ihmisiä jotka selvästi pitivät työstään edes jossain mielessä.

Viikon sisällä pitäisi olla rahat tilille jos on tullakseen; tili oli pistetty uinuvien joukkoon ja sen rahat ohjataan suoraan nykyiselle tililleni. Saas nähä kuinka paljon plussaa sieltä tulee sen 20€ päälle korkoina jos on tullakseen... :)



Niin ja kävin @JKL yliopisto kemian kilpailussa. Tuntui aivan liian helpolta, joko se oli helppo tai ryssin sen erittäin kunniakkaasti! Huomenna kuulen tuomion. Tai olen kuulematta, miten nyt sattuu huvittamaan.