tiistai 18. helmikuuta 2014

Elämäni tarina










 









Se on hienoa. Kaunista. Ei musiikki, vaan se mistä musiikki meille usein kertoo.
Kauniista ajatuksista.
Kauniista harkituista ajatuksista.
Kauniita maisemakuvia.
Aitoa tunteita ja tekoja.



Minä antaisin kaikkeni täydellisestä rakkaudesta. Miksi en ole vielä käynyt katsomassa kuutamoa? Miksi en nauti elämästäni kuin pystyisin ja toivon pystyväni nauttimaan?

Konkreettisesti. Tässä hetkessä.

Haluaisin mennä ulos. Mutta ulkona ei ole tähtiä minulle. Ei tänään.
Minua odottaa märkä loska ja tyhjä taivas.
Kosteat hiutaleet verhoaisivat minut jos sinne jäisin ja yrittäisin ystävystyä kanssaan.
Jäänteet hiutaleista veisivät lämmön. Joutuisin palaamaan sisälle.





Minä haluan ajaa kesäyössä. Tuntea kuinka yhdeltä yöllä kylmä viima kulkee paitani läpi. Minulla ei ole kylmä. Olisin lämpöä täynnä. Muistaa tunteet jotka tunsin, tuntea olevani jälleen kokonainen. Haluan löytää omani. Minä tiedän sen olevan jossain.

Minä haluan etsiä hänet.

Ajan tunteja.

"Kuppi kahvia, kiitos."
Haluan palata kotiin ennen aamunkoittoa. Ajan kotiovelle. Lämmin moottori hohkaa vielä jalkojani vasten kun sammutan sen. Hiljaisuus valtaa alaa. Haistan tuulen ja kuulen kasteen. Olen hereillä, ja niin on kaukainen hahmo joka seisoo odottaen. Hiljaa, ikään kuin liian nopea kävely veisi kaiken, askeleeni kulkevat pihan läpi oven eteen jossa hän katsoo minua mustin silmin. Mustat silmät ovat kuitenkin täynnä lämpöä, paloa. Ne hehkuvat omaa voimaansa. Ne ovat itkeneet, mutta eivät tänään. Ne ovat minun turmioni, paikka jota en halua jättää. Viimeinen majapaikkani.
Ja minä niitä etsin.
Lähempää, ne kertovat ajatuksia. Kauniita, viattomia ja täynnä lupauksia sekä toiveita. Haluan ottaa kädestä, ei, halaan häntä. Minä rakastan häntä. Tunnen hänen hengityksensä, sydämensä rytmin. Henkeni on kuolematon kun tunnen kädet ympärilläni. Ikuisuuden hän on olemassa kun tuntee kädet ympärillään. Yhdessä olemme kuolemattomat. Olemme ikuiset.
"Ei sanoja. Ei niitä tarvita. Ei nyt. Ei enää."

Ajan viileässä kesäyössä. Mutta minulla ei ole kylmä.












"I spin around 'n' find myself again with a thought:
I'm just a man on the street.
You check it out, another lookalike
but he's not me.
I know the places, I know the faces
'n' I know that fact that the action is to go.
I'm satisfied with the tempo of the night, oh can't you see?
Lights are blinking 'n' I'm left thinking that I'm sinking into the groove of the night.
You hang around with me, and I'll let you know,
The things that we can do, places we can go.

When the world is in her hands
Everything's complete.
When the world is in her hands
It's everything I need.
She loves you all the same
Though black turns to white.
Oh yeah she's generating love.

Do I have to answer? I'll find another dancer,
I'm a man in the street.
To get your daily satisfaction
You got to be greedy.
No time to settle down, no time to
push myself around.
I'm satisfied with the tempo of the night, oh can't you see?
(Let me say)
Once again, I've got a feeling that
I'm dealing with the groove of the night.
Every move she does is generating love,
It's in her veins, it's in her blood.
(She's generating love)

When the world is in her hands
Everything's complete.
When the world is in her hands
It's everything I need.
She loves you all the same
Though black turns to white.
Oh yeah she's generating love."

// The Rasmus - Man In The Street //

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna sana!