tiistai 31. maaliskuuta 2015
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Kuvina kuljen läpi muistoja
Vohvelirauta oli pakko ottaa käyttöön kun kämppis semmoisen jouluksi sai.
Herkullista!
Lahjontaa, tämä oli eleenä mahtava.
Löysin sen kahvikupistani.
Ainoa kasvini joka on selvinnyt hengissä.
Asioita joihin olen ujuttanut itseni mukaan
Itsepäinen rakkaus
Nuotioreissun jäljet
Kerran päivässä käämien palamiseen
Soittoergonomian optimointi voi olla
vakava asia.
Askartelin ruuvin!
Valoja tauluun |
"Saisiko sitä vielä pienempään tilaan?"
Vähemmän valoja taulussa... |
Oikeaoppinen matka kohti Kuopiota alkaa tottakai Tampereelta
Joka tapauksessa, keikat ovat vain mahtavuutta ystävän seurassa.
...
Olen myös leikkinyt perjantaisin amista, se vaihe kun jäi elämästä vähän käymättä.
Koitin eläytyäkin jollain tapaa tuohon mielentilaan!
maanantai 16. maaliskuuta 2015
Hän, runonkaltainen
Sinun kanssasi minulla ei ole syytä kirota. Olisin saavuttanut sen kauneimman.
En heräisi päivään tyhjänä. Nauttivatko taulut olemassaolostaan ennen maalausta?
Minun ei tarvitsisi ajatella mitä ajattelisin. Voisin aina upota siihen rakkauteen jota koen.
Mutta missä olet nyt kun todella kaipaan sinua?
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Olen hukassa(ko?)
Haluaisin kirjoittaa. Meinasinkin, minulla oli aihe. Mutta hävisin vain johonkin muualle. Väsyttää, turhauttaa ja olen vain niin kyllästynyt.
Parin viikon päästä tähän samaan aikaa olen saapunut takaisin kotiin Kuopiosta, nähnyt vanhaa ystävää toivottavasti hyvä keikan merkeissä. Jos se olisi jotain mitä tarvitsen, tai vähintäänkin saisi edes hetkeksi laimentamaan alati kasvavan hiljaisuuden.
Olen hukassa(ko?)
Parin viikon päästä tähän samaan aikaa olen saapunut takaisin kotiin Kuopiosta, nähnyt vanhaa ystävää toivottavasti hyvä keikan merkeissä. Jos se olisi jotain mitä tarvitsen, tai vähintäänkin saisi edes hetkeksi laimentamaan alati kasvavan hiljaisuuden.
Olen hukassa(ko?)
Kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
Minä olen matkalla takaisin pimeään
Kylmä kuin metalli, tyhjä kuin sydän
Ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää
Maaliskuun aurinko, älä meitä hylkää
kun päivä pitenee niin vähäksi aikaa
Tuulessa pakkaslumi leikkii, vaikka pian sulaa
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää
Ja ennen kuin aurinko jäätyy
se palaa hetken kuumemmin
Ja ennekuin silmämme sulkeutuu
mitä kaikkea ne vielä näkevät
Kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
minä olen matkalla takaisin valoon
Kuuma kuin metalli, täysi kuin sydän
ei sitä vielä nää, ei sitä vielä nää
Joskus
yltää tuo valo tännekin
ja minä muistan paikkoja
joissa en ole käynyt
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Olenko minä hukannut elämisen taidon?
Olenko minä hukannut elämisen taidon?
Olo on niin tyhjä. Välinpitämätön. Silti jotain. Sisälläni on jotain erilaista, jotain mitä en ole aiemmin tunnistanut omakseni. Se on kevyttä mutta se ei ole iloa.
Olenko minä hukannut elämisen taidon?
Olen luovuttanut elämässäni. En tavoittele enää mitään. Elän päivä kerrallaan. Elämä tuo mitä tuo, jatkan polkua jonka jo valitsin enkä etsi suurempia sivupolkuja. Olen eksynyt ja käynyt liian monta umpikujaa. Seuraan vain mielitekoja, en minä kaipaa enempää. En kestä enempää. Haluaisin käydä Turussa, mutta pelkään vähän.
Rikon kappaleiden alkuja ja unelmoin siitä olotilasta viime kesän alussa että olin valmis tekemään mitä vain. Nyt en edes ajattele.
Olenko minä tosiaan hukannut elämisen taidon?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)