maanantai 16. maaliskuuta 2015

Hän, runonkaltainen


Sinun kanssasi minulla ei ole syytä kirota. Olisin saavuttanut sen kauneimman.
En heräisi päivään tyhjänä. Nauttivatko taulut olemassaolostaan ennen maalausta?
Minun ei tarvitsisi ajatella mitä ajattelisin. Voisin aina upota siihen rakkauteen jota koen.

Mutta missä olet nyt kun todella kaipaan sinua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna sana!