Tiedän kyllä miltä se tuntuu. Ajatuksen tasolla ainakin.
En ole kokenut sitä vain pitkään aikaan.
Ehkä unohtanutkin sen jo.
Jos vielä eilen kysyisit, miltä se tuntui?
En osaisi vastata.
Ehkä sanoisin jotain kaunista.
Mutta se on vain osa sitä kaikkea miten ajattelen.
Mutta miltä se tuntui?
Haluanko sanoa sitä kenellekkään?
Saanko minä puhua semmoisesta?
Huulet.
Hampaat. Viaton. Kokematon.
Tunteen paloa, puhdasta irrationaalista halua.
Ympärillä vain mustaa.
Kaikki tuntuu todelliselta.
Voin tuntea lämmön.
Tuntea kun ihmismielen keinotekoiset lukot ylittävä rakastava intohimo (tuntematontako kohtaan?) nousee korkeuksiin jossa maailmamme lakkaa olemasta ja jälleen kerran elämä kääntyy paikoillaan ja etsii uuden suunnan.
Olenko enää edes unessa?
Mutta kun herään, ei ole enää ketään. Ei mitään muuta kuin tunne siitä miltä se tuntui.
Jos minun olisi pitänyt sillä hetkellä vastata, ette olisi saaneet mitään vastausta.
En nimittäin ymmärrä vieläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!