Kummitus

Ulisimme yhdessä elämää. Harmitonta. 

Olimme puhuneet Ghostista, kun yhtye ei ollut vielä lyönyt läpi Suomessa. Jännitimme yhdessä uuden levyn ilmestymistä.

Puhuimme kuinka voisimme tavata joskus. Puhuimme päivistämme.

Hehkutimme yhdessä kuinka hyvä Ghostin uusi levy Meliora oli.

Tuntui etten voinut ajatella kuin häntä. Säilytän edelleen kaikkia kuvia hänestä. Jokaista profiilikuvaa, jokaista lähetettyä kuvaa hänestä.

Kerroimme päivistämme, kerroimme toisistamme.

Minulla oli rahallisesti tiukkaa, ihan omasta syystä,
ja hän tarjoutui lainaamaan minulle.
Olin otettu.
Maksoin rahan hänelle melko pian takaisin. 

Kävin kaukana jossain metsissä eräässä muusikoiden tapahtumassa, hyvin alkoholipitoisessa semmoisessa. Hän pyöri mielessäni, ja vaikka olisin taatusti sanonut sanat myöhemminkin, kerroin hänelle kuinka olen ihastunut häneen, ja kuinka hieno ihminen hän on. Kuinka hänen sanat soljuvat äidinkielellään kauniimmin kuin koskaan olin kuullut, sytyttäen ensimmäistä kertaa intoni kieltä kohtaan. 

Hänen asenteensa oli jotain kaunista, mitä en voinut vastustaa. Kevyen huolettoman kuoren alla oli viisautta, halua pohdiskeluun. Älykästä. En pysty koskaan sanoilla oikeasti kuvailemaan tuota mitä hänessä näen, mutta hän saa minut ajattelemaan kuinka maailmassa on paljon älykkäämpiäkin ihmisiä kuin minä. Koska hän on yksi heistä.

Hän on kaunis. Söpö, silloin mustatakkuinen pikku hippiäinen mustissa vaatteissa. Usein katson ja ihailen kuinka hänen kylkensä piirtyy kauniin kaartuen, kuinka hänen kasvoissaan on jotain mitä olen aina hakenut, sitä koskaan pystymättä sanoin kuvailemaan. 

Täydellinen. 

Minun silmiini.

Vähintäänkin.

Hän vastasi viestiin, ja kertoi kuinka minäkin olin hänen mielestään mukava. Olin aivan haltioissani. Taisin kertoa tästä paikalla olleille, vaikkei kukaan oikeastaan edes tiennyt mistä puhuin.

“oho perhana 🙈🙈 olipas kuningas alkoholi kiva ja sinäkin olet aika erittäin tosi kiva ja tuo viesti oli kiva ja älä kuole hei sinne sinä pieni humalainen / krapulainen ihminen, mitään kaduttavaa oo 🐱🐱”

Enkä saanut häntä pois mielestäni, saati että olisin edes halunnut.

“Oon ollu ihan myytyä miestä jo jonkun aikaa, ihan näin ilman humalaakin haluan sanoa että oon ihastunut suhun ja oikeasti haluaisin tälläkin hetkellä olla jossain lähempänä sua kuin Tampereella asti. 

Tiedän ettei olla ees tavattu festareiden jälkeen, mutta kiinnostaa silti, uskotko että kaukosuhteet voisi toimia?” 

“voi apua aww 🙈🙈🙊 nyt hukkasin sanat itsekin, oot ihan huipputyyppi ja todellakin haluisin tavata sut uudestaan (--: 😻 kaukosuhteista mulla ei oo mitään negatiivisia ajatuksia mitä nyt kavereiden menoa oon seurannut, parhaimmillaan yksi tuttu seurustelee Ranskassa asuvan kanssa ties kuinka monetta vuotta että eipä siinä 😸”