Minun täytyi ottaa yhteyttä

Minun täytyi ottaa yhteyttä. Tämä oli kuin unta, tapasin hänet juuri kun sitä vähiten odotin. Kun annoin itseni päästää irti jatkuvasta etsinnästä, annoin itselleni mahdollisuuden olla aito. Aidompi kuin koskaan aiemmin. Kiusallinen, mutta oma itseni. Seurailin kuin leimautunut lintu häntä. Koomisinta onkin, että en tajunnut tätä aivan itsekään. Halusin vain olla hänen kanssaan.

Tuntea hänet.

Unohdin että ihmiset pitävät seuraamista epäilyttävänä. Unohdin oikeastaan kuinka normaalisti käyttäydytään. Kuinka normaalisti puhutaan. Jarmo-Pentti syntyi, yksi pitkäaikaisimmista meidän välisestä jutusta. Jonka alkuperän unohdin, ja muistin uudestaan. Kävellessämme kohti lavoja, esittäytyessäni hänen kavereille.

En silti vielä tiennyt, mutta olisin tulossa tapaamaan henkilön joka saisi minut kokemaan elämäni parhaimmat hetket.

Tapasin henkilön joka sai minut tuntemaan enemmän kuin koskaan. Henkilön jonka kanssa olisimme molemmat virheellisiä, kuitenkaan tietämättä siitä. Kohtalon ivaa, sanon.

Halasin häntä. Ensimmäisen kerran eräänä iltana, kun luulin hänen jo lähtevän. Hain häntä, halusin nähdä hänet vielä kerran, kuulla hänet. Taisin odottaa häntä vain ulkona käyskennellen. En edes muista mitä tein, minä vain odotin. Ja hän olikin lähtemässä, palatakseen myöhemmällä päätöksellä kuitenkin kavereidensa vuoksi vielä takaisin. 

En meinannut edes nähdä häntä pimeässä. Lopulta näin hänet, ja halasin häntä ensimmäistä kertaa. Pelkäsin sen olevan myös viimeinen. 

Hän palasi. Vietimme vielä aikaamme festareilla, nauttien, vaikka olosuhteista kipuillen, ja sen kaiken lopulla halasimme vielä kerran. Mahdollisimman kiusallisesti, hän kavereidensa seurassa, minä halusin halata häntä ja halasin. Halusin ottaa yhteyttä jälkeenpäin, pelkäsin ottaa yhteyttä jälkeenpäin, ja saatoin sanoa hänelle jotain hetkessä. Poistuin, ajelin pitkälle. 

Ajelin myöhään, ajelin läpi yön, vaarallisesti, mutta en saanut enkä halunnut häntä päästäni. Auringon noustessa, univelkaisena ja kofeiinin kyllästämänä, todella tunsin kuinka ihastunut olin. Ihastuksen läpikyllästämä.

“Minut on fyysisesti haavoitettu, olen kolhittu niin että pelkästään takaisin ylös nouseminen tuottaa tuskaa. Olen kärsinyt kevyen krapulan ja aivan liian paahtavan päivän. Olen huutanut kurkkuni kipeäksi ja polkenut jalkani rikki maahan. Olen ollut kylmissäni ja märissäni. Olen mennyt läpi päivien, tunteja velkaa yötä.

Mutta minä olen kokenut musiikkia, yhteistä euforiaa yhdessä muiden kanssa yhden erityisen keikan aikana. Minut löysi kaunis ihminen ja jonka kanssa seurueineen vietin loput festarista. Luin kirjaa joka vei mukanaan syvän tummaan fiktioon. Haiteksti. Kotimatkalla löysin jälleen rakkauden tunteet ja rakastuin hetkeen.

Ajoin eilen yötä myöten kotiin. Aivan liian väsyneenä. Yritin sinnitellä, kunnes yhtäkkiä kaikki ylimääräinen vain hävisi ajatuksista. Ne vain hävisivät, jäljelle jäivät enää pelkät aistihavainnot ja  syvimmät tunteet. Aurinko nousi taivaanrannasta kun ajoin kauniiden, minulle ennennäkemättömän kauniiden maalaismaisemien keskellä. Olin kuin unessa, mutta silti niin valveilla kuin pystyisin koskaan olemaan.

Elämä oli vain siinä hetkessä, tunteissa ja haaveissa, unelmissa.

Ja minä koin. Musiikki oli jälleen kuin painotonta nestettä, joka läpi virratessaan toi mukanaan tunteita. Minä muistin jälleen miltä tuntui tunteiden palo. Miltä tuntui olla aidosti ihastunut, kuinka yhden hymyn näkeminen pystyisi merkitsemään minulle elämääkin suurempaa. Harvoin minä itken onnesta.

Kotikatu puineen näyttää jälleen samalta kuin silloin joskus. Uudelta ja kauniilta.”

10.8.2015

Jännitin. Jännitin todella paljon ottaa yhteyttä, mutta mielessäni tuntui siltä että tekisin elämäni suurimman virheen jos en lähettäisi edes viestiä. Ja niin minä kirjoitin, niin minä lähetin. Löysin hänen numeronsa, pelon sekaisin tuntein kysyin että onko se hän tämän numeron takana.

Hän se oli. Kerroin kuinka hän oli niin vaikuttava persoona että halusin vielä ottaa yhteyttä ja kiittää, jotain. Olemassaolosta? Siitä kuinka hän oli, millainen hän vain on. Olisi ollut väärin jättää edes kiittämättä sen viikonlopun jälkeen. Halusin sanoa jotain. Halusin kuulla hänestä.

Lisää,
enemmän.
Paljon.

Hän vastasi. Minä vastasin. Vastailimme toisillemme. 

Lähetin hänelle sieniä.

Pidin hänestä. Olin ihastunut jälleen.

🍄