Lifelines

"Olen nyt junassa tulossa tuon takkutukan, epämääräisesti kai seurustelukumppaniksikin laskettavan ihmisen luota. Viikonloppu tuntui vain häviävän, eikä kyllä edes sen vuoksi että lauantai kuolleiltiin vain yhdessä oltuamme perjantain hänen ystäviensä kanssa harrastamassa juominkeja. (Nuorta paria juotettiin mielellään lisää ja usutettiin yhteen.) Tai sen takia että kaikkien kuuden Star Warsin katsominen oli oikeasti melkoinen maratoni, mutta ne todellakin katsottiin koska ne olivat hänelle lapsuudessaan ilmeisen tärkeä elokuvasarja.

Mutta koska välittömästi lähdön jälkeen mielen valtasi apea fiilis. Sinne hän jäi. Ja vaikka ehkä jo ensi viikonloppuna tapaamme Jyväskylässä, tuo viikonloppu oli vain niin lyhyt aika olla tuon ihmisen kanssa yhdessä. Hauska, mystinen pikku hippiäinen joka kyllä nauraa ja puhuu, mutta harvoin itsestään. Niin paljon jäi kysymättä, koska tilanne ei vain ollut oikea. Enkä ole kai koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan, en näin yhtäkkiä. Vielä tuonne matkatessa jännitin onko hän tosiaan se ihminen jonka kuvittelin ja muistin hänen olevan, oliko kaikki vain niin vahvasti värittynyttä kesän jäljiltä. Nyt tiedän että hän on se ihminen josta haluan pitää kiinni, enemmän kuin mistään aikoihin. 

Haluaisin vain kääntyä takaisin ja halata häntä vielä kerran. Tyydyn kuitenkin vain harrastamaan melankoliaa matkallani takaisin kohti ehkä tavallistakin yksinäisemmältä tuntuvaa kotia."