Tätäkö on aikuisuus?
Tätäkö haluan
Osaan kuitenkin rakastaa. Se on kaikki mitä elämäni tuntuu tarvitsevan pysyäkseen kasassa.
Kumpa voisin vain vähät välittää asioista jotka vievät kaiken aikani. Tukahduttavat mielenkiinnon ja ottavat sisäänsä jatkuvaan stressiin.
Jännitän leukaperiä tahattomasti niin että särkee.
Kun en tee mitään, minulla on pakottava tarve tarkistaa sähköposti, puhelin, toista. Pakenen usein tietokoneelle jossa minua pitää kiinni muut koukuttavat asiat.
Miksi nautin tästä itsensä kidutuksesta.
Toivottavasti Alina palaa pian. Pimeys ja yksinäisyys tuntuvat entistäkin yksinäisemmiltä kun toinen on poissa elämäni fyysisestikin rankimpina aikoina.
En voi itselleni mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!