maanantai 10. syyskuuta 2018

Harmaan nyansseissa näkyy pilkahduksia jostain

Tekisi mieli huutaa, huutaa niin kovaan kuin pystyn. Päästää ulos kaikki liika ajatus. Silmitöntä aggression purkausta.
Silti haluan vain hiljaisuutta. Tyyntä välinpitämättömyyttä, tyytyväisyyttä.

Olen silti paikoillani, jatkuvassa menossa. On uutta mutta en ole varma tunnenko sitä.

Viikonloppu jännittää. Taisin lupautua johonkin. Sanat hävisivät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anna sana!