Kaikki on yhtäkkiä tukossa. Musiikki tukkii korvakäytävät, sanat häviävät johonkin, "mä teen ihan mitä vaan, mä meen ihan mihin vaan, lopulta se vie minut sairaalaan" kuulen vasta kun keskityn. Tyhjä olo. Aistit turtuu ja tajunnan eteen vedetään verho.
Pitäisikö minun tuntea nyt jotain? Mitä minun pitäisi ajatella? Minulla on vain paha olla. Taas.
Olin eräs ilta taas viihteellä. Julmettu määrä alkoholia veressä, illan seurassani oli nainen joka oli selvästi kiinnostunut minusta. Mutta en minä halunnut mitään. Mutta minun on vain paha olla. Aina iltaisin.
Puhki palanut valokuva. Pimeässä. Siltä minusta tuntuu juuri nyt. Joku ei vain ole kohdallaan ja minä haluan vain olla muualla. Unohtaa nämä päivät jolloin ei vain tapahdu mitään ja ahdistaa.
Jossain aurinko paistoi. Tänään kävelin sateessa likomärkänä.
Ei kukaan huomaa vaikka olenkin rikki.
Älä jää yksin ahdistuksen kanssa. Se on niin paljon helpompi kantaa jaettuna, vaikka toinen ihminen olisikin muualla kuin vieressä.
VastaaPoistaVälitän. Pidä huoli itsestäsi.