26.04.2015 12:59:11 (muokattu 26.04.2015 13:11:33)
Päiväkodissa oli yks tyyppi jolle tuli valehdeltua jostain "taikakirjasta", selittelin ummet ja lammet tarinoita ja ihmeitä mitä tapahtuu. Taisi ilmassa näkyä jopa hajonneiden "pyhien kirjojen" hiukkasia jos osasi katsoa oikein semmoista katuvaloa vasten, kirpakkaana talvipäivänä pöllyävässä jäähileessä kirkkaimmat kimallukset sisälsivät taikuutta. Tää tyyppi osti sitä tarinaa aina siihen asti kun se muutti jonnekkin. En minä ajatellut että olisin kusettanut, se oli vain semmoista tarinaleikkiä. Myöhemmin vasta oon tajunnut kuinka erikoista tuo oli omalla tavallaan.
Onnistuin jollain tapaa ihastumaan yhteen tyttöön päiväkodissa suht ekoina päivinä. Muistan edelleen nimenkin, Ida. Yhdellä I:llä, sitä hän painotti. Rupesin poraamaan valtavasti kun sinä yhtenä päivänä tiesin hänen lähteneen.
Muistan kun ekaa kertaa musta tapeltiin. Kaks tyttöä halus leikkiä mun kanssa mutta jostain syystä ne suuttu sit molemmat mulle kun yritin kysyä miks ei voitu leikkiä kolmestaan. Pieni poika oli vähän hämillään.
Meillä oli koulussa tietokonehuone, aina välillä sinne sai mennä ja siellä pelailtiin. Sain jopa asentaa sinne yhden Kellogs-pelin, jonka vanhemmat itseasiassa jopa ulkomailta kirjepostissa tilasi. Ihan hiton huikea peli joka löytyy edelleen mummolastakin. Mutta siis sitä siellä pelailtiin, sitten oli kaikenlaista ostoskärrypeliä ja mitä kaikkea, windowsin 3D pinballiakin taidettiin hakata. Se päiväkoti oli melko edistyksellinen näin jälkikäteen muistellen.
Ja sit saatiin aina huutoa kun kiivettiin yhden salin puolapuiden yläpäähän katselemaan. Se oli reippaasti aikuisen pään yläpuolella ja vähän pelokkaanakin siellä sit oli mutta piru vie se oli siistiä kun uskalsi aivan sinne ylös asti mennä. Sitten juuri ennenkuin omat päiväkoteilut loppui niin puolapuiden alapäähän asennettiin ne suojat ettei sinne saanut enää kiivettyä.
Ulkona oli semmoinen kumpu jolla leikittiin. Saattoi siellä kerran olla joku köysikin jota käytettiin liaanina kunnes joku loukkasi itsensä. Jossain vaiheessa siellä sit kaivettiin reikä ja maan alta löytyi ikkuna. (Joka tietysti hajosi siinä kaivaessa.) Jumalavita, penskana oltiin ihan kummissaan, ei siellä kummussa ollut missään ovia, portaita tai mitään. Se oli ihan pirun pimeä ja sinne heitettiin sit kiviä selvittääksemme mitä siellä on. *kilin kilin* Sieltä kuului kun kivi löysi lasia tielleen. Tätä jatkettiin jonkun aikaa kunnes sitten ulkovalvoja tuli ja keskeytti puuhat, seuraavana päivänä kuoppa oli tukittu ja valvojat tekivät selväksi että siihen kumpuun ei enää sitten kaivettu. Tajusin vasta tätä kirjoittaessani että se saattoi olla semmosen 20m päässä olevan nuorisotalon, entisen kyläkoulun joku kellari. Se on hämmentävän kaukana, joku tunneli sinne pitäisi kulkea. Tai sitten se oli vain hylätty maakellari muuten vain. Hämmentävintä oli että se kumpu ei tosiaan kovinkaan korkea ollut lopulta ja minkäännäköistä merkkiä jonkun rakennelman sisältämisestä siiinä ei ollut. Se oli tosi siisti löytö, huhu kiersi että siellä oli hillopurkkeja. Nyttemmin tuokin piha on myllätty uuteen uskoon, paikan perässä ollut kaatunut puukin siivottiin pois kun joku putosi satuttaen itsensä. Minäkin kerran sieltä päästä hyppäsin ja vähän jalkaan sattui, mutta hitto kun siinä oli mukava kiipeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!