Heräsin kämppiksen kuljeskeluun keittiössä. Lojuin sängyssä ja noustessani muistin voin olevan lopussa. Enkä jaksaisi tehdä puuroa, ruokaa olisi turhauttavaa, pakastepizzaa ei tehnyt mieli joten pakotin itseni hakemaan voita lähisiwasta. Hitain liikkein puin takkia ylle ja lähdin vastahakoisesti ulos.
Ulkona oli miellyttävän viileä sää, juuri sopiva -1 pikaiselle kävelylenkille kevyessä vaatetuksessa. Pienessä, hieman kulmapuotimaisessa kaupassa on pienet valikoimat mutta valikoimat kumminkin. Kauppias tervehtii ja rupattelee kassalla kun aloitan keskustelun. Keskustelemme hyvin epätyypillisessä suomalaisessa hengessä mm. koulujen alkamisajoista kun hän totesi minun näyttäneen juuri heränneeltä.
Takaisin palatessa aamuni on lähtenyt käyntiin mahtavasti ja ovelta vastaan tervehtii tuore pannukahvin tuoksu. Kuinka paljon erilailla yhden ainoan ihmisen palvelu voikin vaikuttaa päivään. Vaikka olenkin pihi, en kadu tuota "kallista" voirasiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!