Minä unelmoin hetken aikaa, unelmoin kunnes herään jälleen. En saisi.
Tunnetko sinäkin surumielisyyttä, ihan syyttä?
Tunnetko sinäkin melankolian anatomian ?
Oletko lintu, upea joutsen vai siipirikko?
Oletko vahva kuin vanhempi sisko vaiko sittenkin lapsi?
Oletko laivan neitsytmatka vai haaksirikko?
Onkohan aina pakko toisten toiveet täyttää?
Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa
Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta
Jotain sydämessään, tyttö epäkunnossa
Ei sun pidä kantaa huolta, huolehdimme sinusta
Tyttö epäkunnossa... Siltäkö tuntuu sinusta?
Ajattelen liikaa sinua,
tää ei oo enää normaalia. Minä
ajattelen liikaa.. sinua.
Nää sanat on painavia,
mutta toivon ettei raskaita. Minä
ajattelen liikaa.
Ajattelen liikaa sinua,
tää on kai komedia. Minä
ajattelen liikaa.. sinua.
Yllätys taas mä puhun
täyttää paskaa kun törmään suhun. Minä
jännitän liikaa.
Mun on pakko lähettää viestejä
Mun on pakko laulaa lauluja
Mutta tyydyn sanomaan vain öitä
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Otsikko johon en löydä sanaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Unelmoida saa.
VastaaPoistaMutta unelmiinsa ei saa hukkua.