Rahalla mielipahaa vastaan

Tänään heräsin myöhään. Talo oli tyhjä.

Radio päälle, kahvia, ja nojatuoli. Aamuaurinko paistoi sisään armeliaasti. Rauha. Vain minä itseni kanssa. Hetken aikaa kaikki tuntui taas hyvältä. Mikään ei painostanut

Päivemmällä kävin äitini kanssa kirpputorilla. Löysin itselleni jälleen uuden Kiroileva Siili -mukin. Ja kirjan.
Vaikka ensiksi päätin että en jaksa ostaa sitä kirjaa, jäi se mieleeni niin että päätin sen kuitenkin ostaa. Repaleinen kansi, mutta vain 1€ panos. En menetäkään mitään vaikka se huono olisikin.

Kirpputorilla oli yksi pöytä. Pöydän tavaroista näin niiden omistajan olleen sisältään hyvin kaunis. Vanhoja levyjä minun lapsuudesta, Kwan, TikTak, Gimmel, The Rasmus, muita. Vaatteita. Vanhoja tavaroita. Ja sitten vauvanvaatteita, kaikenlaista uutta krääsää mitä jokainen perheenäiti omistaa. Tuli surullinen olo, tuleeko meistä jokaisesta nuoruudemme jälkeen vain yksi tavallinen aikuinen ihminen muiden joukossa? Tylsä, mielikuvitukseton?
______________

Soitin kitaraa, tein sointukierron. Aluksi soitin hiljaa, tavaillen parasta kaavaa soittaa. Lisäsin vahvistimesta ääntä.

Sointukierto oli niin kaunis ettei se kaivannut ylimääräistä rauhattomuutta joten ensimmäisenä poistin säröt. Jätin vain pyöreän reunan.

Sävelet olivat niin kauniita etteivät ne kaivanneet ylimääräistä jämäkkyyttä saavuttaakseen huomioni joten seuraavana poistin keskiäänet.

Kitara vaatii kujertaa kermaisesti joten käytin tavasta poiketen säätöjä joita en ollut käyttänyt vielä eläissäni.

Jäädäkseen päähäni soimaan, lisäsin palettiin vielä ripauksen kaikua; jotta yksikään nyanssi tai harmoniaan istuva virhe ei jäisi huomiotta.

Lopulta äänitin tuon kauniin teoksen talteen. Elektronien liikkeenä niiden kokoamaksi ryhmäksi, josta ihmisen tuhansien vuosien kehityksen vaatinut tekniikka pystyy sen toistamaan yhtä kauniina kerta toisensa jälkeen, kulumatta kuin mielissämme.

https://www.dropbox.com/s/msavx0iigr7skuv/Calm.mp3

Pahoittelen kun jätin napsunnan taustalle kuuluviin, ei pitänyt. Enjoy anyway.