Lyhyt, pieni ja ohimennen huoliteltu välisoitto

Olen ollut hukassa. Olen sitä kai vieläkin, mutta tajusin vasta mistä se tunne johtuu. Harva asia elämässäni on ollut pysyvää tai lähellä. Kaikki ympärilläni liikkuu samalla kun yritän etsiä onnea. Tai oikeammin kai, yritin. En keksi enää ihmeempää etsittävää.

Kaikki tuntuu vain niin luonnolliselta. Aiemmissa suhteissa olen epäröinyt, pitkään. Asioita jotka joko väistyivät tai korostuivat liikaa. Tällä kertaa minä tiedän. Olenko vain sokeana huumasta, en tiedä. Tuntuu vain... Sanattomalta. Haluan vain koskettaa. Kuulla. Kuunnella.

Mystinen pikku hippiäinen, kirjoittaisin sinusta laulun jos en olisi niin pelokas lausumaan sanoja tarpeeksi kovaan ääneen ylittääkseni soittimien tunteet. En tiedä löytäisinkö edes sanoja kun haluaisin vain kuunnella ääntäsi.

Matkaa

Löysin sanoituksissani itseni Putromaisista sävyistä.

Täysin turta pää, palaa saman ratin taa
Vain yhden haaveen voimin vaihtuu päivä seuraavaan

Vaihtuva maisema välinpitämätön yö, tahto vaimea kakoo pois päivän työt
Vain harras haave korvaa, talteen korjaa

Jos aika jättää, voinko päättää:


Kenet tänne jätän,
saanko muistomerkin tähän?

Jos joku täältä kuolee,
ei liene syytä huoleen

Kun renkaat tietä matkaa,
on kai syytä vielä jatkaa

Sillä vielä minä jaksan,
voin tappaa vielä maksan


Voin tappaa vielä maksan.


Vaan kuinka kauan täytyy täällä vielä matkustaa?

Kun katuvalot liikkuu viistää silmänurkan ohi koira -
Missä määränpää, minne vaatii huolet nää?

Kun etsii omaa haavettaan, sitä silmissään ei nää.
Minä katson pimeää silmiin siellä kädet tuijottaa.


Kenet tänne jätän,
saanko muistomerkin tähän?

Jos joku täältä kuolee,
ei liene syytä huoleen

Kun renkaat tietä matkaa,
on kai syytä vielä jatkaa

Sillä vielä minä jaksan,
voin tappaa vielä maksan

Kenet tänne jätän,
saanko muistomerkin tähän?

Jos joku täältä kuolee,
ei liene syytä huoleen

Kun renkaat tietä matkaa,
on kai syytä vielä jatkaa

Kun autoa mä ohjaan
ohjaan suoraan montunpohjaan

- Matka                                                               

Disclaimer: Sanoitukset eivät kuvasta omia näkemyksiäni, mutta kuuluvat kappaleeseen jonka jopa yritän saada "laulettua".

Pyörivä maailmamme

Tänään piti tehdä kai paljonkin asioita mutta kämppis tuli puhumaan siitä kuinka se muuttaa kirjotusten jälkeen pois.

Niin, tosiaan. Saatana. Onhan tässä aikaa mennyt ja tämänkin asunnon välittänyt yritys on sulkenut Tampereen toimistonsa tässä välissä. Sähkösopimuksia on tullut uusittua ja se kämppiksen huoneen suunniteltu pintaremppa jäi suunnitelman tasolle. Olen elänyt yhtä elämäni hienoimpia vuosia tässä asunnossa saman henkilön kera. Tekeminen taisi jäädä ajattelun varjoon.

Juteltiin pitkä tovi siitä mitä hän on tulevaisuuttaan suunnitellut. Kuulumisia, ajatuksia. Yhtäkkiä tajuan että todellakin tiemme eroaa jälleen, yläasteelta asti toisemme tunsimme ja ainoastaan puolitoista vuotta sitten asuimme hetken eri paikkakunnilla. Nyt meistäkin on tulossa ne vanhat ystävykset jotka joskus näkivät päivittäin. Rupeammeko mekin vain kyselemään toisiltamme kuulumisia muutaman kerran vuodessa? Yhtäkkiä tämä vain iski, vaikka toki hänen muuttoonsa on vielä ensi kesään asti aikaa.
 
Haikeus.

Odottavan aika, maailman sivu täynnä kellonaikoja ja odotuksia

"Olen nyt junassa tulossa tuon takkutukan, jonkunlaisen ystävää syvempää merkitsevän ihmisen luota. Viikonloppu tuntui vain häviävän, eikä kyllä edes sen vuoksi että lauantai leikittiin vain kuolleita yhdessä. (Olimme perjantain hänen ystäviensä kanssa harrastamassa juominkeja. Nuorta paria juotettiin mielellään lisää ja usutettiin yhteen.) Tai sen takia että kaikkien kuuden Star Warsin katsominen oli oikeasti melkoinen maratoni, ne todella katsottiin kaikki koska ne olivat hänelle lapsuudessaan ilmeisen tärkeä elokuvasarja. Ja koska minä en ollut niitä nähnyt. Ne olivat hyviä, voin puoleellisena sanoa.
Mutta koska välittömästi lähdön jälkeen mielen valtasi apea fiilis. Sinne hän jäi. Ja vaikka ehkä jo ensi viikonloppuna tapaamme Jyväskylässä, tuo viikonloppu oli vain niin lyhyt aika olla tuon ihmisen kanssa yhdessä. Hauska, mystinen pikku hippiäinen joka kyllä nauraa ja puhuu, mutta harvoin itsestään. Niin paljon jäi kysymättä, koska tilanne ei vain ollut oikea.
Enkä ole kai koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan näin ajoissa. Vielä tuonne matkatessa jännitin onko hän tosiaan se ihminen jonka kuvittelin ja muistin hänen olevan, oliko kaikki vain niin vahvasti värittynyttä kesän jäljiltä. Nyt tiedän että hän on se ihminen josta haluan pitää kiinni, enemmän kuin mistään aikoihin.
Haluaisin vain kääntyä takaisin ja halata häntä vielä kerran. Tyydyn kuitenkin vain harrastamaan melankoliaa matkallani takaisin kohti ehkä tavallistakin yksinäisemmältä tuntuvaa kotia."

 Huomenna.