Tänään piti tehdä kai paljonkin asioita mutta kämppis tuli puhumaan siitä kuinka se muuttaa kirjotusten jälkeen pois.
Niin,
tosiaan. Saatana. Onhan tässä aikaa mennyt ja tämänkin asunnon
välittänyt yritys on sulkenut Tampereen toimistonsa tässä välissä.
Sähkösopimuksia on tullut uusittua ja se kämppiksen huoneen suunniteltu
pintaremppa jäi suunnitelman tasolle. Olen elänyt yhtä elämäni hienoimpia
vuosia tässä asunnossa saman henkilön kera. Tekeminen taisi jäädä ajattelun varjoon.
Juteltiin pitkä tovi siitä mitä hän on tulevaisuuttaan
suunnitellut. Kuulumisia, ajatuksia. Yhtäkkiä tajuan että todellakin
tiemme eroaa jälleen, yläasteelta asti toisemme tunsimme ja ainoastaan
puolitoista vuotta sitten asuimme hetken eri paikkakunnilla. Nyt
meistäkin on tulossa ne vanhat ystävykset jotka joskus näkivät
päivittäin. Rupeammeko mekin vain kyselemään toisiltamme kuulumisia
muutaman kerran vuodessa? Yhtäkkiä tämä vain iski, vaikka toki hänen
muuttoonsa on vielä ensi kesään asti aikaa.
Haikeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!