Olen ollut hukassa. Olen sitä kai vieläkin, mutta tajusin vasta mistä se tunne johtuu. Harva asia elämässäni on ollut pysyvää tai lähellä. Kaikki ympärilläni liikkuu samalla kun yritän etsiä onnea. Tai oikeammin kai, yritin. En keksi enää ihmeempää etsittävää.
Kaikki tuntuu vain niin luonnolliselta. Aiemmissa suhteissa olen epäröinyt, pitkään. Asioita jotka joko väistyivät tai korostuivat liikaa. Tällä kertaa minä tiedän. Olenko vain sokeana huumasta, en tiedä. Tuntuu vain... Sanattomalta. Haluan vain koskettaa. Kuulla. Kuunnella.
Mystinen pikku hippiäinen, kirjoittaisin sinusta laulun jos en olisi niin pelokas lausumaan sanoja tarpeeksi kovaan ääneen ylittääkseni soittimien tunteet. En tiedä löytäisinkö edes sanoja kun haluaisin vain kuunnella ääntäsi.
torstai 15. lokakuuta 2015
Lyhyt, pieni ja ohimennen huoliteltu välisoitto
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Miksi kirjoitat nykyään niin harvoin?
VastaaPoista