Ohjelmoidut valot välkkyvät kuuden erikokoisen diskopallon kautta värejä sylkevistä tykeistä. Taustalla soi menneen vuosituhannen rock-hitit huutaen limitteriä, äänenvoimakkuutta leikkaavaa laitetta vasten. Tai sitten laitteet vain yrittävät toistaa kovempaa kuin pystyvät. Porukka saapuu pilkun jälkeen tänne. Venäläinen, kuulemma Viron kautta työllistynyt työläinen maksaa minulle illan viimeiset ja hyvästelee minut tarjoamansa hodarin jälkeen keskisormella. Paluumatkaksi seuraan tarttuu yhtä humalainen tyttö ja jutustelemme joutavia. En nähnyt kasvoja. Jälkeenpäin ymmärsin että hän haki selvästi muutakin kuin vain matkaseuraa lyhyelle välille. Hän jäi kuitenkin ulko-ovelleen ja jatkoimme kotiamme. Tampere oli hävinnyt kärpille. Yöllä linnut lauloivat. Kotona silmissä vaelsivat televisiosta tutut valkoiset pisteet mustan kankaan halki, lähes täydellisessä tasapainossa.
Silmät kiinni. Aamu oli jo saapunut.
___
 |
| Kävin myös Turussa eräs päivä katsomassa keikkaa. Aamun sarastaessa ajaminen on mahtavuutta, jos vain jaksaa pysyä hereillä. Ja erityisen mahtavaa oli nähdä ensimmäistä kertaa ystävää jonka kanssa on verkossa jakanut paljon. Kiitos. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!