Vähintäänkin kypsynyt.
Tajusin juuri että en ole edes ajatellut pariin viikkoon.
Mutta ulkona on pimeää. Katuvalot heijastuvat märkien oksien pinnasta kun kävelen niiden ohi. Kylmiä pintoja jotka kätkevät sisäänsä ihmiselämiä.
Mutta yhä useammin joudun kysymään itseltäni:
Mihin minä kuulun?
Movember alkoi. Otin varaslähdön, loppukuusta lopputulema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!