Illat pimenee, voimavarat tuntuu häviävän. Tänään otin itseäni niskasta kiinni, imuroin, siivosin keittiöpöydän. Litistelin tölkkejä muutaman, lajittelenhan roskani. En jaksanut tiskata, ihan niinkuin en ole jaksanut kolmeen viikkoon.
Kuin kaduttaisi, mutta ilman syytä. Epäonnistunut olo, kuvainnollisesti, ei kirjaimellisesti.
Nukuin kyllä hyvin, mutta päivät muuttuvat aamu aamulta raskaammiksi.
Asioiden merkitykset hälvenevät. Koulu-opetus tuntuu ajanhukalta, yritän saada selvää opetuksesta ja tajuan puolessa välissä että tässä käydään asiaa jonka osaan jo?
Uusi kuppi kahvia.
Kello on puoli kahdeksan, mitä sitten..
"Mun on pakko lähettää viestejä
mun on pakko laulaa lauluja
mutta tyydyn sanomaan vain öitä
älä luovuta
älä pelkää
tartu hetkeen
älä ajattele
älä ajattele mitä muut kelaa ei siihen delaa
vallankumous tulee huomenna
muttei tule huomista
limainen nuoleskelu
hameen alla käsi
helsinki ei välitä kyyneleistäsi
tänä yönä nuoruus tukehtuu
verenpunaiseen viiniin ja unelmat
painaa päänsä giljotiiniin
oota mua
please vittu oota mua
jos sä kuolet niin mä kuolen
oota mua"
Herra Ylppö & Ihmiset - Öitä
Melankolia soi päässä, mutta itse soittajaa ei päästä löydy. Soikoon, olen minä sävelmää ennenkin kuullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!