Hiton ydinfysiikka. Mielenkiintoista mutta samaan aikaan niin järjettömän turhauttavaa, helppoa mutta silti aivoja rasittavaa. Tai ainakin siltä se tuntuu. Aivojen muutenkin harvinaisen hankala tyhjäkäynnin ylläpito näinä aikoina voi tosin vaikuttaa asiaan.
Kahvia. Hetken helpotus.. Ihana ja niin epätäydellinen pilkku maailmassani, oma pieni riippuvuuteni. Tarvitseeko ihmisen olla riippumaton kaikesta? Jos se ei haittaa niin miksei se voisi olla hyväksi? Onko musiikki pahasta jos siitä ei vain pääse irti? Edes vaikka joskus haluaisikin? Kahvi on hyvää.
Nyt on mobiilivehkeet tien päällä viihdyttämässä and on the roll. Matka käy kohti Kuopiota ja salaa mielessäni haaveilen käyväni siellä keskustassa pyörimässä, tapaavani naisen joka ulkonäöllään saisi minut katsomaan perään. Pitkään. Elämänjanoinen. Spontaani ja räiskyvä. Kielillä leikitellen päätyisimme kahvilaan ja jakaisimme hiljaisuutta ja pitkiä katseita. Kuvitelmat mielissämme törmilisivät yhteen kiivaiden kysymysten ja kysymysmerkkien keskellä jonkun tärkeämmän tarkoituksen nimen alla. Numerot vaihtuisivat kirjaimiin koodattuna ilman läpi ja saisin sisällön takaisin elämääni. Se olisi kuin leffaa.
Pitääkseni blogin suht visuaalisena, tässä meiä kissa iltatunnelmissa.
Se tykkää olla mukana kaikessa mitä ikinä teenkään koneella. Tuitui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!