Näin ihmisjoukonkin läpi tummat, pitkät hiukset. En minä tunne tätä tyttöä, mutta minä näin hänet silti toista kertaa. Yhtäkkiä taustalla ei soinutkaan enää vain Pelle Miljoona, tai valoissa seisonut vain jälleen yksi kadunmies. Musta siluetti vasten muuta katumaisemaa. Kävellessämme ohitse en voinut kuin katsoa tuon silmiin. Syviin ja myrkyllisen upottaviin, kylmän harmaisiin silmiin. Hetken katsoimme toisiamme.
.
Tiedät sen tunteen kun sekunti pysähtyy?
.
Minä en kääntynyt perään taaskaan. Katselin vain paikoillani kuinka tuo epätäydellisen kaunis siluetti loittoni yhä kauemmas luotani.
Kaupunki heräsi jälleen ja jatkoi normaalia eloaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna sana!