Soundtrack To Your Escape, In Flames

"Should I think, the most touching question is, why did the world stop?"

Silmät sulkiessa voi uppoutua musiikkiin ja kuvitella itsensä kävelemään kaupunkiin jossa kadut ovat terästä ja kymmeniä, peräti satoja metrejä maan yllä. Joinain harvoina päivinä saatat kävellä pilven läpi. Jos et ole ulkona silloin, voit kyllä lukea lehdistä kuinka pilvi sekoitti jälleen automaattisten ajoneuvojen visuaaliseen tunnistukseen perustuvia järjestelmiä ja pääkaupunkiseutu oli jälleen kerran täynnä hylättyä automaatiota. Ihmisten välinpitämättömyys on kasvanut sitten 20-luvun kun muutin ensimmäistä kertaa Isoon Maailmaan.


    Tehdashallissa on vain vähän työntekijöitä. Vaikka energiatehokkuus on kasvanut, isot asiat muodostavat edelleen ääntä. Ja kovaa. Sähkön tuntee metallisen kylmänä puristuksena rinnassa ja katonrajaan on kymmeniä metrejä. Teräksisessä siilossa kaikuvat voimakkaat räsähdykset ja paukahdukset voimakkaiden voimien yrittäessä vääntää maailman kovimpia metalliseoksia sijoiltaan. Ihmisen suurin tuntema voima on satojen vuosien kehityksen avulla viimein saatu rattaaksi koneeseemme. Teljetty ikiaikaisen taiteenlajin, tieteen taakse meitä palvelemaan. Tuhannet ja tuhannet ledivalot ympäri huonetta kertovat prosessin toimivan kuten pitääkin. Jostain kuuluu etäistä sirinää. Heinäsirkka? Oli elävää tai ei, täällä se ei häiritse eikä tapaa ketään.


    Voi astua sisään suuren rakennuksen puhtaan valkoiseen valoon, ei kylmään, ei lämpimään, vaan täydellisen valkoiseen valoon, joka neutraaliudessaan on kaikkea muuta kuin neutraali.
Se toivottaa tervetulleeksi.
Luo olotilan onnellisuudesta. Olenko... Tottakai olen! Ympärillä ihmiset virtaavat ohi harmaana joukkona.
Kohta on taas perjantai ja ihminen on irti. Rumaa, likaa, eritteitä kuuluu Ihmisen ainoaan hetkeen jonka vapauden puolesta se koskaan taisteli.


    Voi astua auton kyytiin ja katsoa ikkunasta ohitse kulkeviä korkeita pilvenpiirtäjiä, muita ohi kulkevia automatisoituja ilmassa vailla kitkaa liukuvia kulkupelejä. Siinä hetkessä kun katson ulos lasin taakse, päädyn pohtimaan myös omaa ihmisyyttäni.


     Anarkiaa absurdin kiiltokuvamaiseen, modernisoituun ja automatisoituun yhteiskuntaan. Askel ulos systeemistä ja katselmus koko teräsmassaan ulkopuolisen silmin. Katson kuinka elektronien liike ja ihmiskunnan suurimmat saavutukset ovat ottaneet haltuunsa isäntänsä. Mutta kuka sanoo että niin ei saisi olla? Kaiken pinnan allahan kuitenkin kytevät ihmisen ja ihmisyyden perusarvot, rakkaus, nautinto, eloonjäämisvietti. Ne ovat vain muuttaneet muotoaan yhteiskunnan mukana, kaikki ovat tyytyväisiä!


    Mutta syöksymällä katujen välistä vapaapudotukseen, voi hetken tuntea itsensä vapaammaksi kuin koskaan elämässään. Fysiikan ikuiset lainalaisuudet tarttuvat ruumiiseen, ja vailla tukea, saa Vapaa Kappale jo leiman kirjeeseensä. (kts. Joka omaisille lähetetään Yhden tiputtua.)
Katsomalla nopeasti lähestyvää, sähkön valtaamaa infrastruktuuria jota joskus kutsuttiin nimellä Maa, voin hetken tuntea neurologisten muutosten herättävän minut siitä puuduttavasta tunteesta jossa elän. Hetken ajan kaikki on selvää, kevyttä. Elämä kulkee läpi tajunnan, vaivalloisesti ja hiljaa se syrjäyttää harmaan ja täyttää sen jollain uudella. Hetken ajan (ehkä?) tunnistan itseni ja tiedän kuka olen. Mitä se on? En osaa sanoa. Maa on jo uhkaavan lähellä.

    Nautin vielä hetken hetkestäni vapaana ja yritän ymmärtää kaipuutani siihen. Sitä kuitenkaan ymmärtämättä.


    Käännän siis suuntani takaisin ylös käyttäen lähes kaiken fuusioenergian tarjoaman tehon estääkseni itseäni hajoamasta kappaleiksi. Kuinka luovia ihmiset ovatkaan, ovat keksineet lentävän harrasteajoneuvon, jota emme saisi käyttää oman turvallisuutemme vuoksi!

It hurts to think
Can't get the sums together
Would you draw my bitterness
Make the pictures fade

Could it be that I see
What's beneath when we fall
The truth in ever
I'm scared that I will be

The sentence is light
But my eyes see a different world
And all I do is turn into flames

Will time open my vault
New solution, I'm begging
Break the fuse that holds me back

The I is lost in me
But I am ready to give you The M,
It might even be the E
As I begin to search for I
The I is lost in me

Distract, push me in another direction
This wall that I stare into
It's getting old
Give me faith to reach for the new
Pull me apart and do me all over
I'll need a re-make
To make up for my mistakes

The I is lost in me
But I am ready to give you The M,
It might even be the E
As I begin to search for I
The I is lost in me

What if I stop to care?
What if I let you fall?

What if I stop to care?
What if I let you fall?

The I is lost in me
But I am ready to give you The M,
It might even be the E
As I begin to search for I
The I is lost in me

(In Flames - In Search for I)